Leena Vilkan luvalla ote kirjasta:
SUSI LUONNOSSA JA KULTTUURISSA
KOIRASUSIKIN ANSAITSEE ARVONSA
Suomessa on yksi taho, joka on kaikkien lynkkaama: koirasudet. Koirasusia ei halua mikään virallinen taho. Suomen Kennelliitto vastustaa koirasusien pitoa ja maahantuontia ja olisi valmis kieltämään koirasudet kokonaan. Samoin Luonto-Liiton susiryhmä, joka muutoin pitää tiukasti suden puolta, tuomitsee koirasudet jyrkästi.
Koirasusia joka tapauksessa on ja tulee aina olemaan. Tarkasti ottaen jokainen koira on geneettisesti koirasusi. Koira kantaa suden geneettistä perimää. Susi ja koira ovat perustaltaan sama laji, koska ne lisääntyvät keskenään.
Henkilökohtaisesti en kykene yhtymään kuoroon, joka tuomitsee koirasudet. Olen näkevinäni tässä tuomiossa samoja piirteitä kuin perinteisessäkin susivihassa. Ihmisellä on tarve sijoittaa paha jonnekin, pois itsestään. Sudet eivät enää kelpaa pahuuden tyyssijoiksi. Kovin moni ei enää oikeasti jaksa paahtaa susien vaarallisuudesta ja pahuudesta, kun mitään tieteellistä eikä konkreettista näyttöä tästä ole löytynyt. Pahoja ja vaarallisia ovat siis koirasudet. Niihin liitetään kaikki se, mikä ennen Isoon Pahaan Suteen. Nyt koirasudet ovat luonnonsuojelijoiden mielestä arvaamattomia, ihmisiä pelkäämättömiä. Ihmiselle kaikin puolin haitaksi ja vaaraksi. Minä en tähän satuun usko enempää kuin Punahilkka-satuunkaan.
Koirasusi ei ole yhtään muutakaan koiraa vaarallisempi. Koiran ja suden risteymästä ei synny hirviötä, josta pitää päästä eroon keinoja kaihtamatta. Miten kahden hienon olennon risteymästä tulisi ”sutta”, pilalle mennyttä ja kelvotonta? Päinvastoin, koiran ja suden risteymästä seuraa usein hivenen parempi koira, terveempi sekä luonteeltaan että fysiikaltaan. Siksi koiria ja susia risteytetään. Ei kukaan tietenkään huonoa tavoittele. Jalostuksella tavoitellaan luonnonvalintaa parempaa lopputulosta. Rekikoiria on perinteisesti jalostettu astuttamalla niitä susien kanssa.
Maassamme elää ainakin tuhatkunta toinen toistaan upeampaa koirasutta. Eivät ne vaadi sen erityisempää käsittelyä tai koulutusta kuin muutkaan palveluskoirat. Ne ovat ihan tavallisia lemmikkejä. Ei niissä piile erityistä vaaraa ihmisille tai muille. Kohta kuitenkin olemme tilanteessa, jossa viranomais- ja järjestötahot alkavat vainota aivan tavallisia ihmisiä, jotka sattuvat omistamaan kiltin koirasuden.
Ihmisiä ei pidä vainota sen perusteella, asuuko heidän olohuoneessaan vihreä lisko tai koirasusi. Omistusoikeutta ja oikeutta harjoittaa elinkeinoa ei pidä loukata mielivaltaisin perustein. Ihmisillä on oikeus omistaa ja kasvattaa monenlaisia lemmikkejä. Koirasudessa ei tässä suhteessa ole mitään erityistä. Vainossa on nähtävissä alkuperäistä susi- ja koiravihaa, joka on yhä herkässä suomalaisten mielissä. Mitään järjellisiä tai moraalisia perusteita ei nykypäivänä ole koirien ja susien vihaamiselle, eikä myöskään koirasusivihalle. Kyse on vanhakantaisista asenteista ja virheellisistä uskomuksista, joita susiin ja koiriin on liitetty läpi vuosituhansien.
Mikä tahansa karkuun päässyt koira saa toki pahaa jälkeä aikaan lammastarhassa tai kanahäkissä. Tavallinen kiltti saksanpaimenkoira popsaisee naapurin lemmikkikanin poskeensa, mikäli siihen tilaisuuden saa. Jokaisessa koirassa asuu saalistaja siinä missä sudessakin. Koirasudessa ei ole mitään erityistä pahuutta tai hyvyyttä, mitä ei jo olisi koirissa. Suden kesyyntyminen koiraksi ei ole vuosituhantinen prosessi vaan jokainen sudenpentu, joka leimautuu ihmiseen, kesyyntyy ja kiintyy ihmiseen. Se on suden erityisominaisuus, jota juurikaan muilla eläinlajeilla ei ole. Susi rakastaa ihmistä enemmän kuin ihminen sutta. Koirasusi on yhtälailla ihmisen paras ystävä kuin muutkin koirarodut.
Kulttuurisesti susi ja koira voidaan erottaa toisistaan. Susi, joka elää yhteisössämme, on koira. Koira, joka elää villinä luonnossa, on susi. Mitään geneettistä eroa näiden kahden, suden ja koiran välillä ei ole.
Geneettisen puhtauden vaaliminen on pahamaineista eugeniikkaa. Kenties kohta jälleen alamme vaalia ihmisrotujenkin geneettistä puhtautta? Luonto pitää huolen omistaan. Eivät villit sudet ja kesyt koirat tai koirasudet noin vain lisäänny, muodostaen muka uhkaa susikantojen geneettiselle puhtaudelle.
Normaalioloissa villi susi syö koirasuden eikä tosiaankaan parittele sen kanssa. Susi näkee vain kulttuurisen eron, koirasusi ei kuulu susilaumaan, koirasusi ei ole toinen susi vaan saaliseläin nälkäiselle sudelle. Susi ei tiedä biologista yhtäläisyyttä. Kesy koirasusi käyttäytyy siinä määrin eri tavoin, ettei susi näe koirasudessa kiinnostavaa kumppania tai susikaveria.
Susi ja koira eivät siksi risteydy luonnossa holtittomasti vaan ihmisen jalostustoiminnan seurauksena. Tälle jalostustoiminnalle on asetettava samat vaatimukset kuin jalostustoiminnalle ylipäätään. Käytännössä villejä susia ei ole mahdollista käyttää jalostukseen, vaan ainoastaan jo kesyyntyneitä susia, kilttejä naarassusia, jotka kiima-aikanaan antavat koiran astua itsensä.
Koirasusien pitoon liittyvät samat eläinsuojeluvaatimukset kuin ylipäänsä kenneltoimintaan. Sikäli kuin eläinsuojelulliset ja ammatilliset kriteerit täyttyvät, en pidä erityisen tuomittavana rekisteröimättömien koirasusien enempää kuin kennelliiton hyväksymien virallisten koirasusien (Saarloos wolfhond tai Ceskoslovensky vlcak) kasvatusta.
Koirasusien aiheuttamaa ”uhkaa” on liioiteltu ja asiaa pidetty kohtuuttomasti esillä eduskuntaa myöten. Ehkä koirasusien herättämä pahennus kertoo myös siitä, kuinka hyvin meillä Suomessa asiat ovat. Meillä jaksetaan vouhkata milloin mistäkin asiasta nostaen kauhukuvia esiin kun todellisia huolenaiheita ja pelkoja ei juurikaan ole.
Ihmistä ja ihmisen hyvinvointia ei uhkaa mikään muu kuin ihminen itse. Sudet saati koirasudet eivät muodosta ihmiselle uhkaa mutta syntipukin roolin saavat sitäkin helpommin.
Koirasusia ei saa kohdella sellaisina mitä ne eivät ole, ilmestyskirjan petoina, jotka pitää hävittää maanpäältä sukupuuttoon. Koirasusi ansaitsee arvonsa sekin – ihmisen parhaana ystävänä.
