Pikkuponin AASItallin tammikuu
Oli eläimille aika rankka ensimmäinen kuukausi heti vuoden alussa kun lämpötilat sahasi -28 asteesta vajaaseen plus kymmeneen. Alpakatkin osoittivat mieltänsä ja tekivät vessapaikkansa sisälle kun muuten kyllä ovat sisäsiistejä. Onneksi heitä suojaa se kaikkein arvokkain villapuku, melkein kävi kateeksi kun oma vaatekerta ei meinannut riittää pahimmilla keleillä.
Aasit, hepat ja pikkuponit ulkoili puolesta päivästä alkuiltaan jos pakkasta oli -15 ja siitä enemmän.
Mutta nyt voi kyllä huokaista, talvi on voitettu taas kerran ja pikkulinnut jo aamutallia tehdessä pihamaalla alkoi lauleskella kevään merkiksi vikalla viikolla.
Vuohipukilta ja susikoirilta alkoi karvanlähtö eli se tietää myös kevättä!
Oli upeita sinisiä suden hetkiä usein tammikuun aikana pakkaspäivinä. Ja puolen kuun aikaan meille syntyi Saarloosin susikoiran pentuja, ne oli ekat uudet tulokkaat tälle vuodelle. Tänä vuonna odotetaan toukokuussa ekaa aasivarsaa syntyväksi. Ja alpakoille tulee ori kylään myös kesän alussa niin sitten on ensi vuonna toivottavasti pieniä, pehmeitä vasoja pari kappaletta odotettavissa syntyväksi PikkuALPAKAN tallin nimellä. Ainakin yksi on jätettävä kotiin jos luoja niin sua ja tahtoo…
Myös Flow aasitammalle toivoisin varsan olevan ori niin jättäisin uutta oriainesta kasvamaan talliin. Flow on iso, vahva, valkoinen ja erittäin upella luonteella omistautunut aasitamma. Sillä on takana poitounaasia ja sen näkee Flown pidemmästä turkista ainakin näin talviturkissa. Ei myöskään ole koskaan sen näköinen että olisi kylmissään, ei edes paukkupakkasilla. HEI, mutta nyt nautitaan puhtaista eläimistä ja tallisaappaista kohta kevään kynnyksellä jalat niin omat kuin lainatutkin on KURAISET!!!!
Pikkuponin AASItallin eläimet ja Nina
Pikkuponin AASItallin joulukuu
Joulukuussa on leivottu monta pellillistä pipareita, aasimuotit on parhaimpia, niitä on aina pakko tehdä, ja sitten pieniä sydämiä joita on mukava jakaa tallilla kaikille eläimille.
Muuten nyt näkyy meillä ensimmäiset tammat, jotka ovat pyöristyneet muustakin kuin pipareista… Aika kiva juttu!
Tänä jouluna ei tarvinnut kätköistä kaivaa isoa olkipukkia kun tallilla on oma lumivuohi Antti Tuisku. Tuisku luulee olevansa pikkuinen poni samanlainen kuin Lumiukko, sen boxin oven se käy avaamassa heti jos on mahdollista ja menee itse ponin seuraan. Lumiukon ilme kyllä kertoo ettei se niin välittäisi mutta kun ollaan saman tallin porukkaa niin antaa olla vuohipukin siellä missä haluaa, joulun kunniaksi.
Vuosi on ollut vähän kuin tuo pikkuruinen aasikoriste kuvassa joka vetää lastia - vaaleanpunaisia mansikkapähkinöitä ison lastin eli työntäyteinen, kiireinen, vaativa mutta silti IHANA, vaaleanpunaisia huippujuttuja täynnä. Ja ne huippuhetken on usein jotain eläinten kanssa tapahtunutta tai niihin liittyvää mukavaa. Tästä on hyvä jatkaa uuteen vuoteen ja kaikkeen mukavaan eläinten parissa, KIITOS että olette ihollani!
Pikkuponin AASItallin eläimet ja Nina
Pikkuponin AASItallin marraskuu
Meille on annettu taivaan täydeltä vettä melkein joka päivä. Oli muuten aika positiivinen lause… Kuraa ja järkkyjä vesilammikoita, liukasta mudan takia, märkiä ja tylsistyneen näköisiä eläimiä piha täynnä. Koita siinä sitten itse hymyillä ja toivotella Hyviä huomenia klo 6.30 tallin väelle ja availla ovia ja aitauksia tälle porukalle ja toivoa että viihdytte marraskuisessa päivässä.
Puolilta päivin on lautoja järsitty parikin kappaletta kun ei muka olla viitsitty syödä niitä luvallisia puupölkkyjä joita sinne aaseille olen vienyt hartia voimin. Jarko tykkää viikonloput laitella aaseille uusia aitauslautoja, vai mitä?? Ja koko aasilauma on nenä kiinni vasarassa muka auttamassa, mutta ne katselevat toisiansa ja NAURAVAT, aasinnaurua olan takana!
Kuva: Kaisa Määttänen
Pikkuponin AASItallin eläimet ja Nina
Pikkuponin AASItallin lokakuu
On ollut niin upea ilma koko syksyn että tälläistä syksyn inhoojaa melkein hävettää se äänen sanoa…
Meillä on aasitammat jopa kevään tavoin alkaneet huutelemaan oripojalle että muistaahan se heidän olemassaolon.
Ja kyllä se muistaa tallin omat tammat.
Vihdoin ja viimein päästiin puolentoista vuoden rempan jälkeen takaisin kotiin muuttamaan ja niin puolittui tallimatkanikin. Illalla viimeiseksi näkee makuuhuoneen ikkunasta tallin yövalot ja tietää että kaikilla on hyvä olla ja niin silloin on itselläkin.
Meille syntyi Tsekkoslovakian susikoiranpentuja ja niitä hoitaessa menee hyvin tämä pimeä ja tylsäkin vuodenaika nopeasti. Niiden myötä on tutustunut taas moneen uuteen eläinihmiseen ja pari on innostunut myös aaseista… AASIT elämäni AURINKO pilviselläkin säällä!
Muuten meistä, Villa Vatun elämästä, ihmisistä ja etenkin eläimistä saa lukea omasta blogista kotisivuiltani wolfteams.com, siellä ollaan ihan iholla!
Pikkuponin AASItallin eläimet ja Nina
Pikkuponin AASItallin syyskuu
Omenoita sieltä ja täältä, happamia ja kirpeitä, pieniä ja suuria, kaikenlaisia… Tässä jutussa on VAROITUS!!!
Mun mielestä jokaisessa tallissa kuuluu olla oma tallipossu ja ehdottomasti myös tallipukki! Me oltiin ilman pukkia vajaa 10 vuotta ja kun edellinen vuohipukki Velho meni vuohien taivaaseen 13-vuotiaana sanoin suurella äänellä ettei enää ikinä vuohta meille!
Velholla oli tapana tulla koirien kanssa sisälle ja pyysi jääkaapista ananaslimsaa, joi pullonsuusta huikan ja pyyhki partansa mennessään ja oli tyytyväinen hetken. Rakasti sitä juomaa ylikaiken! Rakasti myös tuhkakuppeja… söi kaiken mitä siinä oli ja röhtäsi mennessään.
Ja huipuksi se tykkäsi pihatöistä, etenkin ruusujen ”hoitamisesta”, arvaat varmaan mitä teki??! No, söi tietenkin!
Mutta toukokuussa tuli vieras pihalle ja hänellä oli pikkuruinen kilipukki vailla kotia…
Niin meille muutti valkoinen vuohipukki Tuisku, Antti Tuisku!! Kiitos Sisko!
Yksi omenaerä ei Tuiskulle kelvannut vaikka olisi sydänmenmuotoiseksi leikannut. Ne jäi aina syömättä kupin pohjalle. Mutta samaisia omenoita jäi pussillinen possun aitauksen viereen josta oli aina helppo ja nopea tapa heittää Nokipojalle omenoita. Hän kyllä söi ei nirsoillut omenoiden makua. Niinpä Tuisku oli löytänyt pussin ja vedellyt omenoita niin paljon että näytti ihan omenalta itsekkin, vatsa ihan turvonnut ja näki ilmeen olevan TOSI huonovointinen, vaahtoa oli suupielet täynnä ja yksi omenanpala jopa jäänyt kurkunpohjalle tukoksi. Säikähdin suunnattomasti ja olin itselle vihainen …
Sitten annettiin pari ruiskullista ja yksi kiellonpäälle väkisin Tuiskulle öljyä suuhun, ei ollut ihan helppoa, oltiin kaikki öljyssä. Ei voinut kun jäädä aamua odottelemaan ja toivoa että Tuisku selviää… hevonen ja lehmä tuskin olisivat enää huomista nähneet samassa tilassa.
Aamulla sitten pieni pelko pyllyssä avasin tallin ovet ja huusin huomenet, toistakymmentä aasia, ponia ja pikkuheppaa vastaa takaisin niin siinä on ääntä kerrakseen ja niiden hiljentyessä, kuului MÄÄ! Tämä oli se VAROITUS!!
Pikkuponin AASItallin eläimet ja Nina
Pikkuponin AASItallin elokuu
Elokuu alkoi vihdoin aurinkoisena ja täynnä kesän tuntua joka oli ollut kadoksissa kuin karannut koira monta viikkoa.
Ja olihan aasiydistyksen avoimet ovet tapahtuma heti kuun alussa. Meille löysi toistasataa aasifania ja kourallinen, jotka oli tullut aasien varjossa katsomaan oikeita susikoiria, jotka elelevät kotipihassa muiden eläintemme tavoin.
Meillä on ollut aasitalli avoinna aina sunnuntaisin ja sopimuksen mukaan muulloinkin nyt puolivuotta ja kiinnostuneita ihmisiä on käynyt enemmän kuin osasin odottaa.
Aasien, pienten hevosten ja ponien lisäksi on ihailua ja onnen hetkiä monelle tuoneet minipossu Nokipoika, alpakkatytöt ja kilipukki Tuisku A. Lapset ja muutkin ovat saaneet syöttää kädestä pitäen Tuiskua ja Nokipoikaa, eläimet ovat saaneet herkutella koko kesän edestä oikein kunnolla.
Tallipihalla aasit Kijafa ja Keisha on usein tulleet vierailijoita vastaan, ihan iholle, kun ovat olleet siinä tervehtimässä. Alkuun jopa niitä on ison koon takia joku pelännytkin, mutta hetken niiden kanssa vietettyään aikaa huomanneet että niillä on SUURI sydän, ovathan ne AASEJA!
Voin olla jokaisesta tallin eläimestä ylpeä ja kiittää niitä tästä ajasta, jonka ne ovat jaksaneet jakaa vierailijoiden kanssa ja olla rapsuteltavana niin pienten kuin aikuistenkin kanssa. Eläimet ovat päässeet ihmisten kera omiin naama kuviin ja monen onnellisen kesälomamuistoksi.
Kiitos kaikille! Tervetuloa meille syksylläkin, aasit ja muutkin eläimet ovat odottamassa jälleen sinua ja VAIN SINUA.
Pikkuponin AASItallin heinäkuu
Aurinkolaseja EI ole tarvinnut, sateenvarjoa KYLLÄ, heinäkuu onneksi vetää viimeisiä päiviä ja toivottavasti elokuu tuo tullessaan vaikka intiaanikesän!
Meillä on käynyt aaseja ihastelemassa ja ihmettelemässä tosi paljon kaiken ikäisiä ihmisiä ja monet ovat lähteneet miettimään mihin saisivat sijoitettua oman aasin tai mieluiten kaksi niin että aasikin on tyytyväinen elämäänsä.
Aasi ori D.B saa levätä pari viikkoa, sillä on ollut helluntaista asti tammoja kylässä. Eilen lähti Mikkeliin viimeisin heila Sanda aasi. Angelica on vielä tulossa aasivauva haaveet mukanaan elokuussa. Siihen asti saa aasiori levätä ja viettää leppoisia päiviä ja varmasti pieni c-vitamiini ruokinnan yhteydessä voisi tehdä hyvää, sellainen kesä sillä on ollut!
Nyt lähdetään Sebastianin (6v) kanssa laittamaan lauantain aasipäivään liittyviä asioita eteenpäin ja TERVETULOA meille, täällä varmasti tapaat aasit IHAN IHOLLA!!!!
Pikkuponin AASItallin kesäkuu
Aasivarsat ovat eläinmaailman TOP 10.listalla, ainakin mun mielestä!
Syötävän suloisia pitkine jalkoineen ja korvineen ja maailman suloisin, viaton ilme aasinnaamassa.
Tätä arvokasta taivaanlahjaa saa odotella siitä astutushetkestä vähintään vuoden ja yleensä pari viikkoa ylikin. Ne viimeiset viikot ja etenkin päivät, kun huomaat maidon laskeutuneen ovat aasin omistajalle pitkiä ja piinavia, illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi mieli menee talliin, jopa yöunetkin. Sitten kun saat varsan jo kuivana salaa syntyneenä tai sitten saat seurata koko syntymän ihmeen ja näet märän vastasyntyneen terveen aasivarsan -lottovoitto jossa pakostakin kostuu silmäkulma aina ilosta ja onnesta.
Mutta jos kaikki ei mene niin kuin olet odottanut… Näin kävi minulle tiistaina kun aamutallilla kauroja jaoin ja tulin Keishan karsinan eteen ja näin lattialla puruissa ämpärillisen verta! Pulssi nousi ja vaistomaisesti ajatus missä varsa vaikka jo aivot takoi että tämä ei pääty hyvin. Tamman takana makasi eloton ruskea varsan ruumis, ikuisessa unessa - silmät kiinni. Sitä selvästi oli yritetty saada nousemaan ja emä ihmetteli tätä tilannetta itsekin. Oli ennenkin synnyttänyt ja tehnyt sen hienosti ja hoitanut varsansa täyden kympin suorituksena. Keishaa oli vaikea saada ulos varsan luota ja kaksi päivää se kutsui ja illalla etsi karsinasta. Keishan suurissa silmissä oli valtava suru ja sitä oli vaikea kohdata koska niin myös minulla.
Mutta elämän on jatkuttava, meillä on monta omaa ja vierastakin varsanalkua laitettu tänä kesänä alulle ja tietenkin parasta Keisha-nimensä veroinen iso aasitamma voi nyt hyvin ja tänään kurotteli jo oriin aitaukselle.
Elämä ottaa ja antaa, välillä suurella kouralla!!!
Nina ja Pikkuponin AASItallin väki
PS. Olemme mukana Aasitilojen avoimissa ovissa 1.8.2015!
Pikkuponin AASItallin toukokuu
Alkukuu ei ollut keltainen toukukuu niinkuin hitillään Aikakone laulaakin mutta nyt viimeisellä viikolla voikukatkin ovat päässeet kukoistamaan, Sebastian (6v.) on pitänyt niityllä kukkakauppaa. Vierailulla pihalla omien eläin joukossa on käynyt kauriit, valkohäntäpeurat ja hirvi. Kyllä maalla on MUKAVAA!!!
Meillä on ollut vauhdikas kuukausi, uusia eläimiä on tullut niin ikkunoista kuin ovista, vahingossa ja harkitusti.
Ruusukaijanen-pikkuruinen, ilkikurinen papukaija PINKKI, ujo Afrikkalainen kääpiösiili KAISLA, pörröinen musta Saksanpaimenkoiran pentu HIAWATHA ja sokerina pohjalla TUISKU sarvellinen valkoinen kilipukki.
On meiltä lähtenytkin uusiin koteihin Saarloosin susikoiran pennut.
Minipossu Nokipoika muutti pihalle kesähuvilalleen tonkimaan multaa ja napostelemaan herkullisia maanantimia kasveista matoihin.
Oma aasiorimme D.B sai helluntaina ekan heilansa valkoisen kauniin aasitamma Esmeraldan seurakseen. Vuoroaan jäi aidan taakse vielä odottamaan tammat Flow ja Angelica, varsan toivossa kaikki.
D.B:lle odotetaan jo 11. jälkeläistä syntyväksi ystäväni Maaritin tallille minä päivänä hyvänsä. Meille myös odotetaan juhannuksen tienoilla omaa aasivarsaa syntyväksi tummanruskealle Keishalle. Se nauttii ilmiselvästi isoa pyöreää olemustaan.
Aaseja ja muita tallin eläimiä on käynyt tämän kuun aikana katsomassa toista sataa ihmistä pääasiassa päiväkoti ryhmiä, eläimet ovat saaneet paljon ihastusta hyvästä käytöksestä, seurallisuudesta ja siitä että ne ovat jaksaneet olla rapsuteltavana.
Aasi itse on se paras myyntivaltti ja käyntikortti ihanalla luonteellaan, hiukan hauskalla olemuksellaan, valtavalla äänikapasiteetilla ja parasta niissä on että ottavat jokaisen ihmisen vastaan omanlaisenaan. AASI ON IHMISEN PARAS YSTÄVÄ!
Nina ja pikkuponin AASItallin väki
Pikkuponin AASItallin huhtikuu
AASI OSAA…
..purra ja potkia, vain huonon kohtelun takia tai ainakin Aku Ankassa se tekee niin!
..olla liikkumatta vaikka vetäisit, työntäisit ja jopa menettäisit malttisi!
..vaatia parhaimmat heinät ja puhtaan veden, olla syömättä ja juomatta!
..kertoa sinulle jos se on sairas, jos vain osaat aasinkieltä!
..haluavansa seuraa ja tietenkin sitä parasta, oman aasikaverin!
..perustella sinulle miksei se pidä kovin järkevänä hypätä esteitä ja tehdä koululiikkeitä, siihen on jo luotu hevonen!
..huutaa äänekkäästi jos olet myöhässä tai muuten vain sillä on ikävä omaa ihmistä!
..toivoa saada elää aasina, se ei ole hevonen, poni eikä muuli!
..itkeä,kyynelehtiä aasin suurilla silmillä ja viimeisillä voimilla se nousee luoksesi ja kiittää jos olet ollut sen arvoinen!
..olla MAAILMAN PARAS AASI! Ainakin minulla on tälläinen aasi!
Nina ja Pikkuponin AASItallin väki
Kuva: Maarit Uusi-Kerttula
Pikkuponin AASItallin maaliskuu
Kevät on tuonut meille… kuraisia tallisaappaita, hiekkaa lattioille, tallinpihalla kaikkea lumenalta paljastunutta, alpakat vaihtoivat huussipaikkansa sisältä ulos, kesävesiastiat käyttöön, aasit villinä - juoksevat ja huutelevat omiansa, parilla koiranartulla juoksuaika, 5 kpl Saarloosin susikoiravauvoja syntyi - syötävän suloisia, pyöristyneen Keisha tamman varsavatsa, lenkillä keltaisia leskenlehden kukkasia, ponien karvanlähtöä, pisamia nenänpäällä, aasien kavioiden vuolut, tilan yli lentäviä muuttolintuja, valoisia aamuja tallilla, auringon tuomia hymyjä kasvoilla ja kuulemani keskustelu pari iltaa sitten talon miestemme kesken kun olivat iltatoimissa, Sebastian 5 v kysyi isältään: ULVOVATKO KÄRPÄSETKIN???? Eli sellaiset villit kuviot täällä entä siellä?!
Nina ja Pikkuponin AASItallin väki
Pikkuponin AASItallin helmikuu
Mistä on alpakat tehty?
Koiran anturoista, kamelin karvasta, norsun älykkyydestä, vaaleanpunaisesta hattarasta, juustokakun murusista, piparminttu pastilleista. Niistä on alpakat tehty!!
Aasien, ponejen ja pienten hevosten seurana meillä asustaa 3 alpakka tammaa, nuoria neitoja, seurallisia ja sosiaalista tyttöenergiaa.
KOLA- vaalea cappucino värinen alpakka, rakastaa juoksemista, huikeita hyppyjä ja ruualle perso paketti, ottaa vaikka huulieni välistä porkkanapalan tai palan tummaaleipää. Muistuttaa paljon isoa villakoiraa!
KAHVI- tumma moccapaahto, kermavaahdon valkea laikku leuassa, runotyttö, ei pidä tunkeilusta eikä tee muutenkaan itsestä melua, tietää että vähemmälläkin saa haluamansa. Tosi symppis!!!
AVA- valkoinen kermavaahto, ruskeilla aamutossuilla, pöksyillä ja kuononpäällä kuorrutetta suklaakastike, valtiatar vailla vertaa, pelipaidassa olisi numero 1! Ja luoja ei taatusti sinäpäivänä muuta tehnyt kun Avan loi!
KIITOS Maarit ja Minka, näistä kolmesta alpakasta!!!
Joku tovi sitten kymmenen uutisten loppukevennyksessä oli juttu alpakoista ja niitä sanottiin olevan helpoimpia kotieläimiä…..sitä kyllä vähän ihmettelin!?
Pitää olla iso, korkea tarha, tuulta ja kylmää pitävä alpakkatalli, rahaa sen hankintaan tai oikeastaan parin sellaisen hankintaan, erittäin laadukasta heinää ja loppujen lopuksi paljon ymmärrystä ettei tämä karvainen otus tykkää rapsutuksista ja muustakaan mistä yleensä kotieläimet tykkäävät. Haluaa olla hiukan etäinen ja oman arvon tunteva kamelieläin.
Menen nyt iltatallille ja vedän lämmintä päälle pipon, sormikkaat ja sukat, maailman pehmeimmät ja lämpimämmät, tietenkin ALPAKKAA, tämän lähemmäksi et enää pääse niitä!
Nina ja pikkuponin AASItalli
Pikkuponin AASItalli avoinna yleisölle AINA su klo 11-15 tai sopimuksen mukaan. Hinta 5e/hlö. Aaseja, miniponit, -hevonen, pilkkuponeja, falabella, alpakoita, chinchilloja, kani, minipossu ja kesäisin eläinvauvoja!
Nina Axi-Timmerbacka, Hakalan tila,Uudenkyläntie 52 12700 Loppi
040-5057630.
TERVETULOA meille – elämäntapana ELÄIMET!
Kahvi
Pikkuponin AASItallin tammikuu
Tammikuu on kun vieras koira, heiluttaako häntäänsä vai poistuuko paikalta välittämättä, energiaa pitäisi olla kun on uusi vuosi ja uudet kujeet…Mä voisin antaa tammikuun pois ja ottaa tilalle kaksi toukokuuta. Tammikuu on tylsä, toukokuu ei!! Koko kuukauden on saanut ihmtellä sataako, pakkastaako vai mitä taivaalta sataa ja mitä tuuli tuo mukanaan. Säät ovat eläimille olleet ankarat sen kokoajan vaihdellen ääripäästä toiseen
Pieniä varsoja, miniaasi Lumihiutaletta ja minihevosta Kultahippua on saanut loimittaa tai paremminkin viltittää, kun ei ole niin pieniä loimia saatavana mitä tarvitsivat. Otin pari paksua vilttiä ja saksilla leikkasin päänreiät ja irtoloimivyöllä kiinni varsan ympärille.
Puolenkuun paikkeilla aamutallia tehdessä kuulin jo metsän pikkulinnun sirkutuksen, ihan selvästi lupaili jotain mukavaa tulevaksi. Myös aasiori D.B on aamun hämärässä tammoille huudellut siihen malliin että oksat pois! Kevään tuloon on pakko uskoa sen jolkuttavan meitä kohti joka päivä suden hännän verran lähempänä kuin viime viikolla – siis sen kevään!
Nämä päivät vielä hetken harmaat ja hitaat, ennen kuin aurinko ottaa ohjat ja vie oikealle polulle, antaa valoa ja päivälle pituutta kannattaa miettiä mitä haluaa tehdä kevään kynnyksellä, montako aasitammaa astuttaa ja toivoo varsoja seuraavana vuotena tulevan. Meillä astutetaan monta tammaa. Joo, se tietää kiirettä tallilla tulevan.
Toivottujen uusien varsojen suunnittelu, toteutus käytännössä ja astutuksien onnistuminen on TOSI mielenkiintoista puuhaa. Välillä petytään, suretaan mutta ennen kaikkea se kesän ensimmäinn aasivarsa, sitä odottaessa nautitaan kaikesta tästä jota meillä jo on – viime kesän varsat!
Nina ja pikkuponin AASItallin väki
PIKKUPONIN AASITALLIN JOULUTERKUT
29/12/2014
Saatiinhan valkoinen joulu, lämmin loimi luonnon ylle, vaikka edellisellä viikolla tuskin olisi uskonut – harmaata ja asteita 5 paremmalla puolella. Ja taas kerran mun ja aasien mielestä liikaa lunta, talon miesten Jarkon ja Sebastian mielestä just sopivasti, tykkäävät lumesta ja sen edestakaisesta liikuttamisesta eli kolaamisesta. Itse en ymmärrä sitä ollenkaan, mutta olen aasi-ihminen, rakastan elämää, jossa ei tule liikaa yllätyksiä kerralla, polveen saakka lunta, jota nyt kerralla taivaasta tupsahti.
Toden totta, tykkäänhän yllätyksistä sellaisista mukavista, aasin tuoksuisista. Tallin eteen ajoi hevoskuljetusrekka, kyydissä pikkuruinen valkoinen miniaasivarsa, Hollannista matkusti tämä pieni, pehmeä, hauras kuin ensilumi niin rakastettava, että tekisi mieli kantaa kainalossa takan lämpöön peläten, ettei pieni otus vain sula siinä ja häviä, unen omaisesti pois, nimekseen sai Lumihiutale – paketti uskoa, toivoa ja rakkautta, aasia parhaimmillaan.
Pakko pari sanaa kertoa tallipossustamme, Nokipojasta. Hän on pieni (mopsin kokoinen, se on koirarotu!), sellainen kuin minipossun kuuluisikin olla. Pienenä mahtui teekuppiin, vieläkin ihmiset luulee sen olevan kasvava possuherra. Musta, karvainen, paksunahkainen kaveri ja kova kertomaan mielipiteensä – siansanoilla sopuisasti. Se on varsinainen tallimestari!
Aamut tämän röhkijän kanssa ei ole tylsiä, tehdään yhdessä tallityöt, siivotaan boxsit, laitetaan heinät ja oljet aaseille valmiiksi ja lakaistaan tallikäytävä. Tämä ahkera työntekijä haluaa palkaksi rapsutuksia, muumi-marmeladia ja muitakin herkkuja mielellään; porkkanan päät, banaanin kuoret jne….Erilaiset makuelämykset on sen juttu!
Jokaiseen talliin kannattaisi hankkia tälläinen pyöreä otus, joka hoitaa niin kissan kuin koirankin työt – pitää hiiret loitolla ja ilmoittaa vieraista, ei hauku eikä nau´u, mutta röhkii ja tönii kärsällä nilkkoihin. Pitää kovasti tallisaappaiden nauhoista niitä on mukava mutustella ellei heti huomioida ja kumarruta rapsuttamaan. Aasit se ottaa röhkinnällään tervetulleeksi iltaisin sisälle ja saparo onnesta ja ilosta heiluu kuin seinäkellon viisari. Aasit toivottavat kulkiessaan ohi Nokipojalle hyvät, lämpimät yöt ja niin koko Pikkuponin tallin väki käy onnellisina oljille ja puruille joita tämä possupoika levitti aamutallia tehdessään. Se kun kipittää pienillä mustilla sorkilla tallikäytävällä niin ei voi olla kun ajattelematta lausetta Mäkkäriä lainaten:
SYÖKÄÄ KANAA!!!!!
Nina ja pikkuponin AASItallin väki
PIKKUPONIN AASITALLIN MARRASKUU
26/11/2014
Kissa Karvinen inhoaa maanantaita, minä marraskuuta. Pimeää, sateista, harmaata ja kellostakin häviää tunteja! Tallinväkikin haluaa omalta osaltaan olla samaa mieltä kanssani -pureskelevat aitauksen lautoja, levittävät heinälaatikoiden heinät kuraan ja juoksuttavat minua kantamaan lämmintä vettä vatsanlämmikkeeksi sankko tolkulla, imevät sitä huulet huulet mutrussa kuin lapset pillimehua. Aasit eivät tykkää sateesta eikä kylmästä – en minäkään!
Mutta kuukausi laukkasikin kiitolaukan vauhdilla maaliin, me selvittiin siitä voittajana. Talliin saatiin pari uutta asukkia, Hollannista appaloosa poni Kukkanen ja Tanskasta Falabella Face. Niiden kanssa ollaan puolin ja toisin tutustuttu ja opetettu meidän omia tallitapoja. Aasit korvat hörössä ihmettelivät ensiksi tullutta pilkkuponia, aina kun poni liikkui liikkui pilkutkin. Mutta toisen pilkut sitten ei enää ihmetystä saanutkaan osakseen, ne oli jo nähty. Pilkut löysivät heti toisensa ja niistä tuli erottamattomat ystävykset.
Ensi vuoden marraskuuta päätin olla inhoamatta siitä ei ole mitään hyötyä. Nyt hyppään kumisaappaisiin ja lähden kertomaan Jarkolle että remontti hommia aasiaitauksella…
PILKUT
Onneksi alkaa joulukuu ja siitä tykkään, tykkään todella, niin aasitkin – pipareita, piparminttutankoja, havuja, olkia ja joulun taikaa. Sitä odottaessa siivotaan tallit joulukuntoon, sytytetään tallin pihalle lyhtykynttilä. annetaan hyvän mielen tulla luoksemme. Sen jonka jokainen aasiihminen tietää omakseen kun aasi tulee luoksesi, ihan lähellesi. IIK, IHANAA!
Nina ja pikkuponin AASItalli