En itse ole hillonaisia, en niitä tee enkä oikeastaan syökkään, mutta jostain nätti omenahillopurkki oli ilmestynyt meidän jääkaappiin ja jo syksystä asti sitä oltiin veivattu toisten tavaroiden tieltä pois.

Purkki huusi aina kun näin sen että syö mut, tai siis sen sisältö! Mutta ei käynyt mielessäkään.....

Sitten koitti päivä jolloin tarvitsin tätä outoa hilloketta ihan kamalasti ja siinä samalla se nousi mun arvoasteikossa aika ylös!!!

Parina edellisenä aamuna olin väkisin ruiskauttanut Kultahippu-nimisen minihevosen suupielestä pakollisen annoksen sille määrättyä antibioottipastaa mahdolliseen hampaanjuuren tulehdukseen, mihin viittasi kosketusherkkä turvanpäällinen ja tennispallon puolikkaan kokoinen kyhmy oikella puolella sen turvan sivussa. Ja vaikka Kultahippu on pienin meidän tallin "hevoseläimistä", niin homma ei ollut kivaa eikä varsinkaan mikään helppo tehtävä.

Minihevonen se vastaa temput keksii ja minä ison tuubiruiskun kanssa sen perässä ja tätä oli vielä monta päivää edessä!

Näiden parin aamun jälkeen oli pakko keksiä muuta ja niin tuli mieleen purkki jääkaapissa... OMENAHILLOA!

Aamuruuan sekaan lääke ja pari lusikkaa hilloketta hyvän sekoituksen kanssa niin NAM ja Kultahippu syö koko mössön aavistamatta sen sisältävän lääkettä.

Silti omena on paras omenana, piirakassa tai AASIN suussa!!!

JOO, ja meille saa tuoda OMENAHILLOA!